Tuntuu hyvin surkealta jättää noin nuori penty yksin kotiin, mutta ihan hyvin se on kuitenkin onnistunut. Ensin aivan lyhyitä aikoja, kuten pyykkituvalla ja kaupassa käyntiä ja siitä sitten pidempiä. Kyllä Muru ryhtyy heti itkemään, kun katoan oven taakse, mutta se ei vaikuta jatkuvan kuitenkaan kauhean tarkkaan. Sitten kun tulen kotiin, ollaankin kovin läheisyydenkipeitä (muutenkin Muru pyrkii kokoajan syliin, mutta kahta kauheammin sen jälkeen, kun olen ollut poissa jonkin aikaa). Ja miten tuollaista vastustaa? Tällä hetkellä Muru nukkuu pöytäni alla olevalla tyynyllä, mutta vieressä näkyvän kuvan kaltaisestikin meillä on sitten nukuttu sillä aikaa, kun olen ollut koneella... Murun mielestä kun mitä lähempänä, sen parempi. Ymmärrän jotenkin paremmin niitä chihuahuan omistajia, jotka haluavat viedä koiransa aivan kaikkialle, kun tuo näyttää aina niin maansa myyneeltä, kun jätän sen yksin ja se itku on niin lohdutonta.Muissa uutisissa sitten: tuli kuittaus pentukurssin ilmoittautumisesta. Kurssi alkaa 2.8. ja se pidetään pitäjänmäellä, sisältäen neljä kurssikertaa. Olen jo jotain pientä Murun kanssa harjoitellut, kuten luoksetuloa ja istumista nimenomaan tavalla, jossa olen antanut Murun itse hoksata, että mitä siltä haluan. En nyt tiedä teinkö nyt kaikkien sääntöjen mukaan, sillä nyt Muru istuu heti ilman mitään käskyä, jos pidän mitään namia käsissäni tai jos se haluaa jotain erityistä. Mutta eiköhän se tästä.
Tänään sitten Muru tapasi ensimmäisen uuden ihmisen sitten kasvattajalta lähdettyään, kun ystäväni tuli kylään. Muru on todella ihmisrakas ja luottavainen koira, sillä Muru meni heti kerjäämään rapsutuksia, halusi päästä syliin ja nuoli ihoa. Koko koira muuttui hieman hyperaktiiviseksi tästä tapaamisesta. Kenties se selittääkin, miksi Murulta kuului elämänsä kolmas haukahdus, kun ystäväni teki kotiinlähtöä. Muru on siis erittäin vähähaukkuinen koira. Ensimmäisen kerran kuulin Murun haukahtavan eilen, kun nähtiin takapihan nurmikolla lk collien pentu, joka oli kovin kiinnostunut Murusta. Kasvattaja puolestaan kertoi, että oli kuullut myös Murun haukahtavan vain kerran, joten turhia tyttö ei ainakaan räkytä. Tosin yllättäen tänään illalla jokin tuntematon asia sai Murun haukkumaan useamman kerran perätysteen. En oikein tiedä mikä sen sai aikaan, sillä likeenteen melu oli kuten tavallistakin, eikä rappukäytävästäkään kuulunut mitään - eikä Muru ole aiemmin edes niihinkään mitään huomiota kiinnittänyt. Ja tämän jälkeen tyttö oli todella tarkkana vilkuilemassa ympäri asuntoa, ihan kuin olisi katsellut ympärilleen ja nähnyt jotain mitä minä en. Tiedä sitten mikä tuon haukkumistarpeen aiheutti. Nyt Muru on taas loppuillan ollut ihan hissukseen.
Meidän ulkoreissut on menneet ihan hyvin. Enimmäkseen ollaan tuossa takapihalla oltu, kun on niin hyvä nurmikkoalue, mutta ollaan mm. käyty pienellä ratikkamatkalla Sörkässä (tosin ihan sylistä tutkittiin maailmaa). Ja kyllä se taitaa pitää paikkansa, ettei chihuahuan kanssa saa koskaan täysin rauhassa olla, vaan aina tulee joku kyselemään ja ihastelemaan. Yhden mummon taisin jättää luuloon, että Muru on tullut Suomeen Meksikosta, kun käsitin tämän kysyvän, että mistä rotu on kotoisin...
Alla pieni videopätkä todisteeksi, että Muru jättää kiltisti hihnansa rauhaan, eikä pidä sitä leikkikaluna. Tarkoituksena on hankkia pienelle valjaat ja flexi, jotta tämä pentuajan ulkoilu sujuisi hieman paremmin. Normaalia hihnaa enemmän sitten vanhempana.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti