Yön aikana oli ilmestynyt pisut keittiöön, olin yöllä herännyt siihen, että Muru pyysi päästä takaisin sänkyyn (vaikka olet ottanut sängyn jalat pois, ei tyttö vielä pääse ponnistamaan omin voimin ylös), joten oletinkin aamulla löytäväni lätäkön. Esille laitetut sanomalehdet eivät olleet kelvanneet, Muru kun tuntuu ajattelevan, että lattialla olevat sanomalehdet on tarkoitettu repimisleikkejä varten, eikä niillä mitään käytännön tarkoitusta ole.Oltiin todella aamunvirkkuja ja pihalle lähdettiin jo seitsemän maissa. Aamuaurinko paistoi ja temmellettiin sitten pitkin takapihan nurmikenttää. Muru on kyllä aivan käsittämättömän kiltti kaikin puolin, sillä hihnankin annetaan olla aivan rauhassa. Ulkoiluhan tapahtuu toki vielä niin, että minä seuraan enemmän Murua tämän tutkimusmatkalla, kuin että varsinaisesti oltaisiin kävelyllä. Pyrin pitämään huolen siitä, ettei hihna ehdi kiristyä missään vaiheessa, jottei pieni intoituisi vetoleikkihin pannan ja hihnan kanssa. Aamun ulkoilun saldona oli noin sata digikuvaa, joista kymmenisen prosenttia onnistui suhteellisen hyvin. Haastavaahan tuollaisen vikkelän otuksen kuvaaminen on varsinkin, kun on hihna vielä toisessa kädessä.
Hissi pelottaa edelleen, mutta kyllähän se päästääkin mitä oudoimpia ääniä ja liikkuu hieman nykien. Sylissä nuo hissimatkat kuitenkin taittuvat, kun ei noin pientä koiraa uskalla päästää luurankohississä lattialle. Hissin äänet taitavatkin olla kuitenkin ainoat, mitä Muru pelkää. Asuntoon nimittäin kuuluu erittäin hyvin (aivan liiankin) Hämeentien liikennemelu, joten tänne kantautuvat niin autojen ja bussien kaasutukset, ratikan kolina ja prätkien (ihan liian kova) pärinä. Mitkään noista eivät kuitenkaan hetkauta. Naapureista sen sijaan ei kuulu mitään, mutta en ole varma onko täällä vain erittäin hyvät seinät, vai hiljaiseloa elävät naapurit.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti